Kuumia tunteita hiihtoladulla

12.2.2017

Leipurit luokkasodassa Blogissa ( http://helsinginleipurit.blogspot.fi/ ) seurataan Helsingin leipomotyöläisten elämää ja toimintaa Suomen historian myrskyisinä vuosina 1917-18, jolloin leipurien toiminta punoutui kiinteästi Suomen työväenluokan suuriin taisteluihin, joita he olivat aktiivisesti myös nostamassa. Tekstit perustuvat Helsingin Leipomotyöväen ammattiosaston historiaprojektin aineistoon, jonka ovat koonneet Risto ja Päivi Uljas ja jonka yhteenveto julkaistaan lähiaikoina painettuna kirjana.

1. helmikuuta 1917 oli torstai ja Helsingin Leipomotyöväen kokouspäivä. Kuukausikokous pidettiin HTY:n talolla, ja siihen osallistui lähemmä sata jäsentä eli enemmän kuin aikoihin. Kuultiin selostukset yleisestä tilanteesta, liiton toiminnasta, elintarviketilanteesta ja raportit työhuonekuntien toimenpiteistä palkankorotusten saamiseksi.

         Helsingin työnantajille oli jätetty ammattiosaston esitys palkankorotuksesta kalliin ajan johdosta parisen viikkoa sitten. Sen jälkeen työhuonekunnat olivat "vedonneet vakaasti" työnantajiinsa ja perustelleet, että elämä uhkaa käydä perin kurjaksi, koska hinnat ovat kallistuneet ainakin kaksinkertaisiksi vuoden aikana, mutta palkat eivät ollenkaan. Ammattiosasto oli toimittanut myös mielipidekirjoituksia sanomalehdille. Monissa leipomoissa oli saatukin korotuksia, mutta "pieniä ja almunluontoisia", vaan toisissa ei sitäkään.

         Tyydytyksellä todettiin, että tehostetun valvonnan avulla laiton yötyö oli saatu käytännöllisesti katsoen loppumaan helsinkiläisleipomoissa.

         Työhuonekunnat ilmoittivat leipomoiden alkaneen rajoittaa valikoimia jauho- ja sokeripulan takia. Voitakaan ei saatu riittävästi. Muutamissa leipomoissa oli jo irtisanottu työläisiä, ja alkuviikosta myös Osuusliike Elanto ilmoitti 17 leipomotyöläisen irtisanomisesta. Ammattiosasto päätti toimittaa irtisanottujen leipurien avustusanomukset liitolle, jonka uusi Työttömyys- ja matka-apurahasto oli aloittanut toimintansa vuoden alusta. Avustukset olivat tosin pieniä, mutta kuitenkin apuna - ja alkuna ammattiliittojen sosiaalitoiminnalle.

         Kokoustauolla kuultiin ulkomaiden kautta tihkuneita tietoja suuresta lakosta Pietarissa ja levottomuuksista Venäjän asutuskeskuksissa. Sanomalehdistä niistä ei voitu lukea, sillä lehtien Venäjää koskevien uutisten paikalla oli sensuurin jäljiltä suuria valkoisia aukkoja.

         Leipomotyöläisten keskuudessa vallitsi nyt vireä toimeliaisuus arjen vaikeuksista huolimatta. Uusia jäseniä liittyi edelleen ilahduttavasti. Heille oli pidetty tammikuun lopulla ohjelmallinen vastaanottojuhla Työväentalon A-salissa. Osastoon oli vakiintunut tiivis yhtenäisyys sen jälkeen, kun leipurien nuorempi polvi hylkäsi trade-unionistisen suunnan ja asettui sosialistisen luokkataistelun kannalle vuoden 1912 paikkeilla.

         Asiapäätökset tehtiin nyt yksimielisesti, mutta pienempiä "jäsentenvälisiä" puhkesi mm. ladulla. Jäsen A. Kuitunen näet ilmoitti, että Jyryn toimeenpanemissa ammattikuntain välisissä hiihtokilpailuissa ”kilpailuun osaa ottanut U. Harjanne on käyttänyt ilmeistä väkivaltaa häntä kohtaan kilpailujen vielä kestäessä, syystä että Kuitunen ei väistänyt ladulta, jota tämä ei kieltänytkään, sanoi ei tienneensä sellaista määräystä”. Leipuriosaston kuukausikokous uskoi asian tarkemmat tutkimukset urheilutoimikuntansa huoleksi.

         Leipurityöläisten hiihtojoukkue saavutti kuitenkin jo toisen peräkkäisen voiton näissä ammattienvälisissä kisoissa.

         Myös ammattiosaston pelimannit olivat närkästyneet ja vaativat huvitoimikuntaa vaihdettavaksi, koska se oli palkannut osaston iltamiin ammattisoittajia omien sijasta. Ammattiosasto katsoi diplomaattisesti: ”Omien ammattilaisten keskuudesta on soittoniekkoja tilattava, sikäli kun heidän kykynsä näyttää yleisöä tyydyttävän”..

         Kenties toimeentulohuolien vastapainoksikin Leipuriosasto järjesti nyt ahkerasti huveja, kuten muutkin ammattiosastot. Omiin iltamiin ja tansseihin leipurit saattoivat osallistua vähintään kerran kuussa, samoin osaston kävely- ja muille retkille.

         Myös yleisissä huveissa leipurit kävivät mielellään. Helmikuun ensimmäisellä viikolla esim. Kansan Näyttämöllä esitettiin näytelmää "Hirviherrat" ja Kansallisteatterissa Peer Gyntiä. Elävien kuvien teattereissa voitiin katsella elokuvia "Mustan rasian salaisuus" ja"Synnin pauloissa"Chaplinin elokuvia oli ohjelmassa useita ja useammassa teatterissakin.

         Elokuvateollisuus oli jo kaupallistanut maailmansodan kauhutkin, sillä Sirkuskadun Fenniassa esitettiin elokuvaa "Antikristuksen henkäys eli Myrkyllisten kaasujen helvetinkattilassa". Innoittajana oli ensi kertaa sotanäyttämöllä käytetyt taistelukaasut.


Blogiin pääset tästä:http://helsinginleipurit.blogspot.fi/2017/02/3-kuumia-tunteita-hiihtoladulla.html